Ilmari Kiannolla oli lapsia kolmen eri naisen kanssa. Kianto itse nimesi lapsensa A-, B- ja C sarjaan.
A – sarja
A – sarjan äidin eli Hildur Molnbergin kanssa Kiannolla oli yhteensä kahdeksan lasta, joista vanhin, esikoispoika Kalevi kuoli aivotuberkuloosiin kolmevuotiaana.
Lasten nimet olivat ikäjärjestyksessä:
Kalevi s.1906
Salme Talvikki s.1908
Orvokki Helmi Simpukka s.1909
Otso Tähtivalo s.1911
Veijo Virmo Imatro s.1912
Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikkuhilkka s.1913
Jormo Gabriel Sotavalta s.1914
Karin s.1920 (annettu adoptoitavaksi)
Kianto ja Hildur Molnberg oli virallisesti vihitty avioliittoon vuonna 1904, ja se oli yksi Suomen ensimmäisistä siviiliavioliitoista.
Kiannon omantunnon avioliittojen ja riitojen seurauksena Hildur Molnberg antoi A-sarjan viimeisen ja nuorimman lapsensa adoptoitavaksi, eikä isä Ilmari Kianto koskaan saanut nähdä Karin-nimistä tytärtään. Karin eli Kaarina oli syntynyt näiden perheriitojen ja hetkellisten sovintojen lomassa vuonna 1920. Ilmari Kianto etsi Kaarinaa elämänsä loppuun asti.
Kaikki Kiannon pojat taistelivat molemmissa sodissa. Jormo Gabriel Sotavalta Kianto haavoittui talvisodassa Hulkonniemen taisteluissa. Otso Kianto toimi rintamalla sotilaspappina osallistuen myös taisteluihin.
Otso Tähtivalo Kiannon sotakokemuksista löytyy hieno tallenne Yle arkistosta: sotilaiden-aanet-4-pois-pyyhitty-pataljoona
B – sarja
B – sarjan lasten äiti Siviä Karppi tuli perheen lasten kotiopettajaksi vuonna 1916. Kirjailija rakastui neiti Karppiin ja taistelu näiden kahden vaimon välillä sai alkusoittonsa.
Kianto ja Siviä Karppi “karkasivat” Hailuotoon aivan kansalaissodan kynnyksellä, jossa avosuhteessa elävälle parille syntyi vuonna 1916 esikoispoika Sorjo Uolevi Sotaprinssi Kianto
Vuosina 1953-60 Uolevi Kianto toimi Otavan Tähtikirjaston edustajana Pohjois-Suomessa.
Hän työskenteli suomen kielen opettajana Pohjois-Pohjanmaan Keskusammattikoulussa 1950-luvun lopulla ja myöhemmin 1977 saakka päätoimisena tuntiopettajana Oulun kauppaoppilaitoksessa.
Uolevi Kianto osallistui talvisotaan ja jatkosotaan. Hän työskenteli toimittajana mm. Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Oulussa (Kaltio) ja kirjailijana.
– Saat kertoa kaiken . . . (1967)
– Tervetuloa kotiin, Iki (1977)
Isän ja äidin kotiseudut Suomussalmi ja Rääkkylä olivat Uolevi Kiannolle hyvin läheisiä.
Isältä peritty kuuluisa Niettussaari, isoisän kalasaari, oli kesäinen ja myös henkinen tukikohta aina viimeiseen kesään saakka.
Uolevin muistokirjoitus Uolevi Kianto
ja Viola Laiho Lapissa retkellä.
Myöhemmin B-sarjaan syntyi vuonna 1920
Raida Tsikko Tellervo
ja vuonna 1921 vielä Marjatta Iltatähti
Marjatta Kianto toimi vuosikymmenet Suomen Kirkon Sisälähetysseuran julistus- ja leirityössä. Atrinmajan leirikeskus ja Muusanmajan erämaakämppä Kittilässä sekä Törmälän leirikeskus Rautalammilla olivat virkistyspaikkoja, joihin hän kokosi lukuisia sisälähetysystäviä kokemaan luonnon puhuttelua, ruumiin kuntoa ja hengen iloa.
Hangellisen netti-TV:n TV 7 tekemä haastattelu, jossa Marjatta mm. kertoo keskusteluistaan uskonasioista isä Ikin kanssa.
Iki-Kiannon Iltatähti
Marjatan muistikirjoitus Marjatta Iltatähti
C – sarja
C – sarjan vaimo Rakel Nyman tuli kotiapulaiseksi Turjanlinnaan vuonna 1934. Kianto ihastui nuoreen 26-vuotiaaseen Rakeliin. Rakkaussuhde kesti kolme vuotta ja tuon liiton seurauksena syntyi vuonna 1934 Kiannon nuorin ja viimeinen lapsi
Raija-Liisa Rakel Kianto. Raija-Liisa vietti pienenä ja nuoruudessaan paljon aikaa isänsä kanssa.
Isä Ilmari opetti pienelle Raija-Liisalle oman iltarukouksen joka kuului näin: “Minä Raija-Liisa Kianto -isän oma keijukainen -käteni nyt yhteen liitän, Taivaallista isää pyydän, etten pientä jalkaa loukkais, enkä päätä puuhun poukkais. Etten kuoppaan kupsahtaisi, enkä järveen hupsahtaisi, että terve olla saisin. Amen”
Raija-Liisa on Kiannon viimeinen elossa oleva lapsi ja täytti joulukuussa 2024 täydet 90-vuotta. Ohessa linkki Suomussalmen kunnan podcastiin, jossa Raija-Liisa kertoo isästään Ilmari Kiannosta.
Kiannon perikunta on laaja ja Turjanlinnan aluetta vaalitaan kirjailijan perinteiden mukaisesti. Vaikka Turjanlinna tuhoutui talvisodassa, on alueella nykyään useita Kiannon aikaisia rakennuksia suvun käytössä. Heti sodan jälkeen rakennettu Ikin tupa toimii myös museona.